Musiikkivideon edistämispalkinto myönnettiin Viivi Huuskalle
Musiikkivideo, mummola ja alienit
Musiikin edistämissäätiön AV-toimikunta perusteli Viivi Huuskan palkintoa näin: ”Uudenpolven tekijä Viivi Huuska on edistänyt teoksissaan musiikkivideon taidetta niin, että videot ovat toimineet kaikilla tasoilla: taiteellisesti ja massoja tavoittaen sekä artistikuvaa rakentaen.”
"Älkää tuomitko vaan kannustakaa uusia tekijöitä. Pitää pitää yhtä, muuten kukaan ei halua tehdä mitään", sanoo Musiikin edistämissäätiön Musiikkivideon edistämispalkinnon saanut Viivi Huuska.
Värit ovat minulle hirveän tärkeitä, sanoo Musiikin edistämissäätiön Musiikkivideon edistämispalkinnon elokuussa saanut ohjaaja Viivi Huuska.
"Suosikkini muuttuu kausittain, nyt se on pinkki. Punainen on aina mukana ja neonväreistä pidän myös."
Viivi Huuska (s. 1989) on ohjannut useita huomiota herättäneitä musiikkivideoita. Joukossa ovat muun muassa Pete Parkkosen Kohta sataa, Jannika B:n Niagara, Elastisen Peili, Cheekin Me ollaan ne part 2, Chisun Ikävä ja Vesalan Mul ei oo lapsuudensankarii.
Tällä hetkellä Huuskaa kiinnostaa Suomi-romantismin ja futurismin kohtaaminen musiikkivideoissa. "Minua kiehtoo kaikille tutun paikan ja jonkin tuntemattoman yhdistäminen, mummolan ja alieneiden."
Uusissa musiikkivideoissa tämä kiinnostus purkautuu populaarikulttuurin liittämisessä johonkin vanhaan ja nuhjuiseen, Huuska sanoo.
"Tuntuu, että olen itse kasvanut sellaisessa ympäristössä. Veljeni on yltiöesteettinen ja koti Kankaanpäässä superjuntti."
Huuskan veli on muusikko ja ohjaaja Cristal Snow eli Tapio Huuska, jonka kanssa hän on tehnyt paljon yhteistyötä.
Vesi on usein vahvasti mukana Huuskan videoissa. "Olen kasvanut järven rannalla ja uinut kilpaa. Lapsena tunkeuduin järveen, josta vain kolmasosa oli sulanut."
Kilpauinti jäi, sillä vesi oli kylmää. "Meri pelottaa, mutta järvet tuntuvat turvalliselta."
Paula Vesalan kuvaus Mul ei oo lapsuudensankarii -videon kuvauksista kertoo oman näkökulmansa Huuskan videoiden maailmaan. "Kuvaukset kestivät kaksi päivää, lilluin limassa jättimäisessä akvaariossa, kävelin pellolla pakkasessa vähissä vaatteissa, itkin avaruussukkulasimulaattorissa, tanssin oranssissa savussa ja niin edelleen."
Kehollisuus viehättää
Viivi Huuska on saanut aina vapaat kädet videoiden tekemiseen. "Levy-yhtiöt tuntevat minut ja tyylini." Ne tietävät, mitä tilaavat.
"Tietysti kunnioitan artistia ja keskustelen hänen kanssaan. Kappale on aina videon lähtökohta. Videon tulee tukea artistia. On toivottavaa, että kaikki osat palvelevat toisiaan ja saamme irti mahdollisimman paljon."
Suomalaisen musiikkivideon budjetit ovat pieniä. "Tämä on osin pro bono -meininkiä. Mutta saan siitä enemmän kuin raha. Musiikkivideo vapauttaa tekemistä eikä kukaan sano, mitä teet."
Huuska opiskeli valokuvaajaksi Voionmaan opistolla Ylöjärvellä ja Lahden muotoiluinstituutissa. "Isoin koulu on veljeni, hän on opettanut minua kaikessa."
Muista taiteista Huuskalle läheisin on tanssi. "Opiskelin tanssia lukioaikana ja luulin, että minusta tulee tanssija." Häntä viehättää omalla keholla tekeminen, jota hän toteuttaa Instagram-tilinsä kuvilla.
"Luen liian vähän, haluaisin lukea enemmän. Sosiaalinen media ja duuni vievät aikani."
Videoiden teko on ollut hyvä kokemus alun viha-rakkaussuhteesta huolimatta. Aikanaan kielteinen palaute sai Huuskan lähes lopettamaan. "Mutta kritiikki vie eteenpäin, sitä tarvitaan."
Ennen muuta ihmisiä tulee kannustaa tekemään, Huuska sanoo. "Positiivinen kommentointi ei vie keneltäkään mitään vaan vie alaa eteenpäin."
"Älkää tuomitko vaan kannustakaa uusia tekijöitä. Pitää pitää yhtä, muuten kukaan ei halua tehdä mitään."