Musiikkivideo voi hyvin

Musiikkivideo voi hyvin

Oulussa katsastettiin taas vuoden musiikkivideosato. Osallistujamäärä oli huikea 368 videota ja terävin kärki oli jälleen todella kovatasoinen. Festivaalin jatkuvuutta on kuitenkin varjostanut epävarma taloustilanne, joka on asettanut vaaraan koko instituution jatkon.

Ensimmäiset Oulun musiikkivideofestivaalit järjestettiin vuonna 1994 eli nyt musiikkivideoita juhlittiin jo 28. kerran. Sinä aikana on musiikkivideoiden asema muuttunut radikaalisti, monellakin tavalla. Vaikka foorumit videoiden näkemiseen ovat hävinneet telkkarista verkkopalveluihin, tehdään musiikkivideoita kuitenkin edelleen paljon ja intohimolla. Niihin myös panostetaan, mikä oli helposti havaittavissa palkittuja videoita katsottaessa. Tekninen osaaminen oli huippuluokkaa, eikä kisassa pärjännyt ilman innovatiivista ja luovaa käsikirjoitusta.

Tässä mielessä kaikki on siis hyvin. Festivaalien jatko on kuitenkin ollut koronakurimuksessa koko ajan epävarmaa, eikä Oulun kaupunginkaan tuki ole ollut itsestäänselvyys. Niinpä MES:in tuki on ollutkin festivaalille tärkeä. MES AV-toimikunnan puheenjohtaja, ohjaaja Finn Andersson pitää festivaalin jatkuvuutta tärkeänä.

”Festivaali on tärkeä instituutio ja se on pystynyt mielestäni uusiutumaan ajassa. Tekijöiden arvostuksesta kertoo kilpailuun lähetettyjen videoiden suuri määrä”, sanoo itsekin musiikkivideoiden ohjaajana ansioitunut Finn Andersson.

Yleisökato oli odotettavissa

Oman vaikeutensa kaikkeen toi jo toista vuotta jatkunut poikkeustilanne, joka on pistänyt tapahtuma-alan koville. Korona näkyi nytkin tiukkoina säännöksinä maskipakkoineen ja valitettavasti myös yleisökatona, vaikka kaiken kaikkiaan yleisöä kävikin eri tilaisuuksissa yli 2600 ihmistä. Silti moni jätti varmasti tulematta ihmisten ilmoille tilanteen vuoksi. Toisena syynä oli poikkeuksellisen vaisu tiedotus, kun organisaatio joutui olemaan koko ajan epävarmuudessa mitä voi ja saa järjestää. Vastaava tuottaja Juhani Oivo olikin heti aiheesta kysyttäessä suorastaan ahdistunut, kuinka vaikea tilanne oli. Oulun kaupungilla oli omat säädökset, joita piti noudattaa. Ne eivät kuitenkaan aina olleet samat kuin AVI:n ohjeistukset. Oivolle festivaalivuosi oli kuudes kyseisessä pestissä.

Onneksi tapahtuma kuitenkin saatiin järjestettyä Oulun seudun kohtuullisen tilanteen vuoksi. Festivaalien olemassaolo tällaisena fyysisenä tapahtuma on monella tavalla hyvin tärkeä. OMVF nostaa musiikkivideon ansaitsemalleen jalustalle näyttämällä joka vuosi kaikki musavideokisaan lähetetyt videot valkokankaalta – useimpien musavideoiden kohdalla festivaali onkin varmasti ainoa foorumi, jossa tämä mahdollisuus suodaan. Kotimaisessa kilpailussa palkitaan musavideon tekijöitä laajasti erilaisin ”pumpelein”. Ohjaajien lisäksi palkitaan jälkituotannon ja kuvauksen tekijöitä. Pitkällä tähtäimellä merkityksellistä on se, että OMVF myös hallinnoi täysin ainutlaatuista yli 6000 kotimaisen musiikkivideon arkistoa. Arkistoa esitetään erinäisissä tapahtumissa, mutta se myös palvelee tekijöitä ja sieltä löytyy laadukkaat kopiot teoksista, vaikka tekijällä itsellään olisi kadonnut alkuperäiset masterit.

”Ilman OMVF:ia ei Suomessa olisi yksittäistä tahoa, joka on keskittynyt ja sitoutunut edistämään kotimaisen musiikkivideon elinvoimaa ja arvostusta”, muistuttaa vastaava tuottaja Oivo.

Pumpeligaala palkitsee vuoden tekijät

Pumpeligaala on perinteisesti ollut OMVF:n huipentuma. Niin se oli nytkin, vaikka edellä mainituista syistä johtuen olikin havaittavissa säästöliekin vaikutus. Takavuosien spektaakkelien tasolle eivät tämän vuoden gaalat ihan yltäneet, eikä suosittua sivutapahtumaa, Ilmakitaran MM-kilpailua, voitu järjestää tänä vuonna Oulussa lainkaan (kilpailu typistyi verkkokilpailuksi, jossa tänä vuonna käytiin kisaa menneiden vuosien mestareiden kesken).

Toivottavasti ensi vuonna festivaali pystyy taas palaamaan täysivoimaisena ja kehittymään edelleen.

”Pumpeligaala on hieno ja se toimii aina hyvänä musavideovuoden huipennuksena. Mutta ehkä hommasta voisi saada enemmänkin irti? Se on tietysti resurssikysymys, mutta osallistuttamista voisi toteuttaa myös aktiivisella toiminnalla vuoden ympäri pitämällä esimerkiksi seminaareja ja tekemällä kansainvälistä yhteistyötä. Lisäksi OMVF:illa on tallennettuna kattava arkisto suomalaista musavideohistoriaa – tätä kannattaisi hyödyntää”, pohtii MES AV-toimikunnan puheenjohtaja Finn Andersson.

Oli kuitenkin mahtava huomata, että taidemuotona videot voivat hyvin. Kaikki palkitut ja kunniamaininnan saaneet videot olivat loistavia ja mielenkiintoisia taiteellisia kokonaisuuksia, joista huokui ammattitaito ja luovuus. Kirjokin oli laaja, aina kansallisromanttisesta kuorovideosta, Ylioppilaskunnan laulajien esittämästä Pohjois-Karjalasta (ohj. Heikki Slåen) Barking Bennyn aggressiivisesti tykittävään 500 mph -biisiin (ohj. Christoffer Colina & Ilona Salonen). Olikin ilahduttavaa, että kolmihenkinen raati oli nähnyt arvoa niin kirjavasti eri tyylilajeissa. Kilpailusarjassa suurimman näkyvyyden sai kuitenkin rap-videot, joita tehtaillaan paljon – tämä ilmiö on ollut selkeästi havaittavissa myös AV-toimikunnan tukihauissa. Rap-videoissa taso onkin korkea.

”Kaikki palkitut ansaitsivat tulla huomioiduksi mutta myös kilpailunäytöksissä oli paljon helmiä. Yhtenä nostona voisin heittää Cledosin Ceissin, jossa musavideo muodostaa ihan oman lyhytelokuvamaisen kokonaisuutensa”, hehkuttaa MES AV-toimikunnan puheenjohtaja Finn Andersson.

Vaikka Cledosin videosaagassa näkyy huikea ammattitaito, on tekninen murros mahdollistanut videoiden tekemisen ihan jokaisen harrastukseksi. Oivo näkeekin tämän yhtenä suurimpana muutoksena.

”Budjetit ovat pienentyneet, mutta toisaalta teknologia on demokratisoinut musiikkivideon tekemisen. Nykyään lähestulkoon jokaisella on taskussaan kännykkä, jonka kameralla kuvaa teknisesti parempilaatuista kuvaa kuin 28 vuotta sitten suurelta yleisöltä tavoittamattomiin hinnoitelluilla videokameroilla. Musiikkivideot myös heijastelevat musiikin kuuntelijoiden tottumuksia. Kun ennen rock oli suosituin musiikkigenre, heijastui se kilpailuun lähetettävien rock-videoiden määrässä, mutta tänä päivän rap-musiikkivideot ovat ylivoimaisesti suosituin tyylilaji”, sanoo vastaava tuottaja Juhani Oivo.

Kotimaisen musiikkivideokilpailun pääpalkinnon, Kultapumpelin, voittivat Justus Kantakoski ja Mortti Saarnia Suistamon sähkölle ohjaamastaan Kutsu-videosta. Samalla tekijät pokkasivat Fotonordicin lahjoittaman 1500 euron pääpalkinnon. 

Mielestäni raadin – jonka muodostivat Inka Koutaniemi, Anni Kinnunen ja Petri Pyörnilä – päätös osui nappiin. Suistamon sähkön video on monipuolinen lyhytelokuva, jossa tanssi, musiikki ja vahva visuaalisuus muodostavat eheän kokonaisuuden. Ohjaaja Justus Kantakoski on arvostettu muotisuunnittelija, joten hän lähestyi tekoprosessia oman ammattinsa kautta. Jälki onkin värikäs ja aistikas kuin karjalainen maatila ja ranskalainen muotiliike olisivat yhdistyneet. Olisikin hienoa, jos OMVF houkuttelisi muitakin visuaalisen alan ammattilaisia kuin musiikkialan ohjaajia näyttämään taitonsa musiikkivideon parissa.

Lupaavan uuden tekijän palkinnon, Teinipumpelin, voitti Siiri Selin. Hänen tyylittelyssään näkyi enemmän klassinen perinne, joka mielestäni kurotti 1980-luvun suuntaan.

Parhaasta jälkityöstä Postpumpelin sai Kalevi Suopursu Litku Klemetin Google Earth Rock-videosta, joka oli postimerkkimainen kollaasi. Hauska pop-video, jossa kekseliäisyys korvaa isot budjetit.

MES:n panos on tärkeä

Musiikin edistämissäätiö on ollut vahvasti mukana esimerkiksi rahoittamalla tapahtumaa. Tietenkin myös siten, että suuri osa menestyneistä videoista on saanut MES:in AV-toimikunnalta tukea. Oivo pitääkin MES:in roolia kriittisen tärkeänä koko musiikkivideokentälle.

”Ilman MES:n tukimuotoja olisi kenttä huomattavasti köyhempi. Suomessa on paljon lahjakkaita ja taitavia tekijöitä ja MES:in avustuksella he pääsevät toteuttamaan visioitansa mahdollisimman pitkälle. Lisäksi MES:in myöntämä tuki OMVF:ille mahdollistaa myös maailman vanhimman musiikkivideofestivaalit toteutumisen jonka olemassaolo AV-ammattilaisten vuosittaisena kokoontumispaikkana on merkittävä”, sanoo Oivo.

Myös Andersson näkee tuen merkityksen niin videontekijöille, artisteille kuin heidän edustajilleenkin. MES:istä puhutaan ja se mainitaan keskusteluissa usein, niin näilläkin festivaaleilla.

”Tukimahdollisuus rohkaisee ja kannustaa niin uusia kuin kokeneempiakin tekijöitä mikä on mielestäni todella oleellista. Vertaisin tätä jopa tietyllä tapaa av- ja elokuva-alan muihin tukijärjestelmiin. Musavideoiden tekijöistä on varttunut iso joukko alan ammattilaisia”, sanoo Andersson.

Keskustelu ja kohtaamiset onkin tärkeää. Näin korona-aikana tuon merkityksen taas hyvin verevästi muisti. MES:in masinoima AV-toimikunnan infotilaisuus, ”Laulunnäkijäklubi”, oli loistava keskustelu- ja verkostoitumishetki alan tekijöille. Vaikka paikalle ei ollutkaan saapunut kuin parikymmentä ihmistä, osoitti se kuitenkin tällaisille kohtaamisille olevan todella tarvetta.

Vapaan keskustelun lisäksi toimikunnan esittelijä Jukka Takalo sekä puheenjohtaja Finn Andersson kertoivat hakukriteereistä ja toimikunnan toimintatavoista. Yleisöä kiinnostivat aina yhtä paljon mietityttävät muotoseikat, kuten kuinka hyvä hakemus pitäisi tehdä. Itse olin mukana AV-toimikunnan tuoreena jäsenenä, puolen vuoden kokemuksen jälkeen. Pääsin kertomaan oman näkökulmani, joka on dokumentaristin – siis hakijan – asemasta muuttunut tai laajentunut toiselle puolen pöytää. Hakemuksia lukiessa – niin dokumentti-, tv- kuin musiikkivideohakemuksia – hahmottaa terävän ja hyvin rakennetun kirjoituksen hyvin nopeasti. Tätä painotinkin omassa puheenvuorossani.

Kohti vuotta 2026

Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2026 ja siitä kaupunki on tietysti innoissaan. Eri kehityshankkeita on syntynyt jo tähtäämään viiden vuoden päähän.

Toivottavasti Oulun kaupunki ymmärtää myös OMVF:n merkityksen ja tradition.

”OMVF pyrkii lisäämään yleisön tietoutta ja arvostusta musavideosta omana taiteenmuotonaan. OMVF näyttää vuosittain 300–400 musiikkivideota festareilla. Musavideonäytöksissä teoksille löytyy uusi kohderyhmää suurempi yleisö, sillä näytöksissä tulee genrellisesti laaja otos musiikkivideotaidetta. Yleisöllä on mahdollista löytää uusia tekijöitä, joita fanittaa sekä myös master class ja workshop-ohjelmiston myös synnyttää syvällisempi ymmärrys siitä, miten musiikkivideot syntyvät ja minkälainen taiteenmuoto musiikkivideo on”, sanoo Oivo.

Gaalapöytäkeskusteluissa heräteltiin myös ajatusta Musiikkivideomuseosta tai ainakin liikkuvan kuvan museosta, jonka alkupääomana OMVF:in suomalaisen musiikkivideon arkisto olisi. (kaikki arkiston videot tekijöineen on listattu osoitteeseen musiikkivideo.fi)

Oivo on myös miettinyt työryhmänsä kanssa jatkoa ja näkee yhteistyön mahdollisuuksia niin maan sisällä kuin kansainvälisestikin.

”Kunhan koronakurimuksesta päästään, niin tulevaisuudessa Oulun Musiikkivideofestivaalit tavoittaa entistä enemmän ja laajemmin yleisöä ympäri Suomea sekä vetää kävijöitä myös kansainvälisesti. Kansainvälinen musiikkivideokilpailu on myös ollut mielessä pitkään – kunhan resurssit sen toteuttamiseen saadaan hankittua. Musiikkivideoarkistoa täydennetään sisältämään kaikki kulttuurihistoriallisesti merkittävät musavideot ja arkistoa myös tuodaan entistä enemmän yleisölle koettavaksi esimerkiksi OMVF-jukeboxin täsmäkeikoilla ympäri Suomea. Suunnitteilla on myös kansainvälinen musiikkivideotapahtumien verkosto”, sanoo vastaava tuottaja Juhani Oivo.

Oulun musiikkivideofestivaalin voittajavideot

KULTAPUMPELI

Justus Kantakoski & Mortti Saarnia: ”Kutsu”, Suistamon sähkö
Tuomariston perustelut: Erottui muista videoista kokonaisvaltaisesti. Video on useilta osa-alueiltaan viehättävä. Teos on rehellinen, eikä yritä liikaa olla mitään muuta, kuin mitä se on. Henkilöhahmot ovat sympaattisia ja luontevia. Voittaja edustaa hyvää, nykyaikaista kotimaista musiikkivideotaidetta. Video kutsuu samaistuttavuudellaan katsojan mukaan maailmaansa.

LINSSIPUMPELI

Karim “kaverikarim” Saheb: ”CEISSI”, Cledos
Tuomariston perustelut: Videon pystyy näkemään lähes sarjakuvamaisina kohtauksina. Tuomaristo huomioi myös taidokkaan värimäärittelyn, joka on synkronoitu hienosti kameratyöskentelyyn. Teknisesti loppuun saakka mietitty kokonaisuus. Videolta välittyy tekijän vahva visio ja selkeä oma tyyli.

POSTPUMPELI

Kalevi Suopursu & Iiris Tuononen: ”Google Earth Rock”, Litku Klemetti
Tuomariston perustelut: Videon tyyliin on löydetty musiikkiin sopiva tunnelma. Musiikki ja kuva toimivat yhdessä konstailemattoman vaivattomasti. Nostalgiatrippi. Video vie katsojan Google Earthin lailla matkalle menneisiin vuosikymmeniin.

TEINIPUMPELI

Siiri Selin: ”Atlas”, Cyril Awakens
Tuomariston perustelut: Tunnelmaltaan rauhallinen video, joka on rakennettu pienillä ja harkituilla elementeillä. Tyylikäs. Ohjaaja herätti kiinnostusta, ja osoitti videolla valtavaa potentiaalia. Tuomaristo jää innolla odottamaan hänen tulevia töitään.

KUNNIAMAININTA 1

Eliel Tammiharju & Miss Kompro: ”On a High Road”, Skraidu
Tuomariston perustelut: Videolla on lähtökohdiltaan mielikuvituksellinen. Hieno tarina, joka on toteutettu omaperäisesti. Video erottui joukosta edukseen maalauksellisen toteutustapansa ansiosta.

KUNNIAMAININTA 2

Christoffer Colina & Ilona Salonen: ”500 mph”, Barking Benny
Tuomariston perustelut: Videon alussa tekninen toteutustapa herättää kiinnostuksen, mutta fokus siirtyy nopeasti videon mukaansatempaavaan tunnelmaan. Koreografia edellä rakennettu vinksahtanut tunnelma erottaa teoksen muiden joukosta.

KUNNIAMAININTA 3

Jussi Saarelma: ”Menettämisestä”, Haraamo
Tuomariston perustelut: Liikuttava teos. Animaatio tukee hyvin musiikin sanomaa. Draaman kaari lähtee rakentumaan vahvasti alusta asti, ja kantaa videon loppuun saakka.

KUNNIAMAININTA 4

Heikki Slåen: ”Pohjois-Karjala”, Ylioppilaskunnan laulajat
Tuomariston perustelut: Kansallisromanttista kuvastoa nykyaikaisella twistillä. Mahtipontisuuden alla on liikuttava inhimillisyyden taso, joiden välillä video risteilee suvereenisti.